Saavuttiin aamu
viideltä Vientianeen pitkän ja unettoman bussimatkan jälkeen. Siis tosiaan
bussi oli sleeping bus, mutta ainot vika oli ”sänkyjen” pituudessa. Sängyt oli
tuoleja, jotka sai ihan makuuasentoon ja pituutta näillä oli noin 150cm. Siinä
ahtaudessa sai vain haaveilla mukavista yöunista varpaat koukussa. Ei haitannut,
sillä meijän ihanat hostellin työntekijät muisti meijät ja pelasti uneliaat
tytöt aamuyön pimeydestä. Mentiin siis hostellille, jossa oltiin nukuttu
aikasemmin jo yksi yö. Työntekijät otti meijät avosylein vastaan ja saatiin
mennä tv-huoneeseen jatkamaan uniamme.
Nukuttiin niin sikeästi ja hyvin univelkojamme kiinni ennen päivän alkamista.
Kohteena oli siis
jo toisen kerran Laosin pääkaupunki Vientiane. Tällä kertaa haluttiin käydä
tsekkaamassa paljon puhuttu Buddha park. Otettiin tuktuk, joka ajeli noin 45
minuuttia ulos kaupungista. Me ei tosiaankaan tiedetty paikan olevan näin kaukana
keskustasta, mutta ei se mitään. Saavuttiin Buddha parkiin ja sisäänpääsymaksu
oli 50c, eli ei paljon mitään. Puisto oli täynnä Buddha patsaita ja muita
kivipatsaita. Saatiin paikasta pikkasen enemmän irti, kun yksi munkki tuli
juttelemaan meille ja kertoi jotain Buddha juttuja. Joka viikonpäivälle on oma
Buddhansa ja tietyn Buddhan luonne tulee
sille ihmiselle joka on syntynyt sinä tiettynä viikonpäivänä. Hienosti
selitetty. Anyways, kierreltiin puistossa aikamme ja lähdettiin takas
kaupunkiin. Ihan hieno paikka, mutta ei ehkä tuon ajomatkan arvoinen.
Illalla käytiin kiertämässä
vielä night market läpi ennen yöbussiin hyppäämistä. Tuotteet oli hinnoteltu
valmiiksi, eikä tarvinut tinkiä. Toisin oli Luang Prabangissa, jossa piti koko
ajan tinkiä ja taistella.
Tällä kertaa yöbussi oli vähän mukavempi, jos sai nukkua jonkun tutun
kanssa. Nukuttiin siis yhdessä Hennan kanssa semmosessa metrin levysessä
sängyssä ja yö meni ihan mukavasti. Kuultiin vaan hienoja tarinoita näiltä
tyypeiltä, jotka sai nukkua jonkun tuntemattoman kainalossa väkiste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti