Kuumailmapalloilua Vang Viengissä

Ette ikinä usko mitä kaikkea ollaan tänään koettu? :D

No ensinnäkin nukuttiin pommiin, ku eilinen yö venähti aamutunneille asti ja päivän suunnitelmat rakennettiin vähän uuteen uskoon.

Mut anyways, viime yö oli huikee! Mentiin paikan ainooseen hengissä olevaan pubiin nimeltä Irish pub.
Paikka oli täynnä tubeilu porukkaa, joihin oltiin tutustuttu jo aikasemmin päivällä. Kaikki vaan tuli juttelemaan, moikkailemaan ja kyselemään kuulumisia. Oltiin ihan hämillämme, kun ei tunnistettu melkeen ketään, mut kaikki näytti tuntevan meijät. :D Jubailtiin koko yö eri tyyppien kanssa ja yöllä päädyttiin paikan ainooseen yökerhoon krebaamaan ja tuhoomaan tanssilattia.

Aamulla tai oikeestaan päivällä päädyttiin ensin aamupalalle ja tajuttiin että tänään oli bookattu vähän menoa iltapäivälle. Luvassa oli kuumailmapalloilua Laosilaiseen tapaan Vang Viengin yllä. Bussi tuli hakemaan meijät hotellilta ja vei pellon keskelle. Meitä vähän jännitti ja tärisytti, en tiiä johtuko se viimeyön meiningeistä vai siitä mitä oli luvassa. Noh, kuumailmapalloja oli kolme kipaletta ja ihmisiä noin vajaa kolmekymmentä. Kyseltiin minkä kyytiin mentäisiin ja saatiin iloksemme kuulla, että meille on varattu privakyyti. Mitä ihmettä? :D Siis minä, Henna ja meidän kuski yhdessä kopassa. Muut änkes vängällä kahteen muuhun koppaan.

Siinä me lähdettiin ilmaan, kun kuumat tulilieskat lämmitti meijän niskaa ja piti kauheaa meteliä. Alkuun oli niin jänskää, mutta ylös päästessä jännitys alkoi hellittää ja saatiin nauttia upeista maisemista. Vuorien ympäröimä Vang Vieng auringonlaskiessa. Joki virtas allamme ja kaupungin vilinä unohtui mielestä. Se rauhallisuus ja hiljaisuus tuntui niin hyvältä, etenkin kun maisemat oli niin uskomattomat.

Noooh, sitten tähän parhaimpaan osuuteen eli laskeutumiseen. Mulle oli jo eilen kerrottu, että laskeutuminen on sitten jännin osuus koko hommasta. Vitsillä vielä heitin takasin, että varsinkin täällä päin maailmaa. Ja voin kertoa, ettei noi mun sanat ollu yhtään väärässä.

Katottiin vaan, kun kaks muuta kuumailmapalloa laskeutu pellolle ja meijän pallo jatko vielä matkaansa. Yhtäkki meijän kuski huus ihan paniikissa siihen radiopuhelimeensa ja sille huudeltiin sieltä takasin jotain. Laosin kieli on vielä vähän epäselvä, mutta SE äänensävy ei jääny meille kyllä yhtään epäselväks. Jotain oli vialla. Seurasin tilannetta ja katsoin alas, kun pallopojat lähti juoksemaan pellolta auton luokse niin lujaa kun jaloistaan pääsivät. Seuraavaks meitä kehotettiin pitämään lujaa kiinni tolpista ja mehän pidettiin. Meijän sydämet pamppaili aivan mielettömästi ja hoettiin toisillemme vaan, että apua. :D Yhtäkkiä meijän koppa laskeutu keskellä pari metristä pusikkoa ja piikkipuskaa. Me kiljuttiin ja naurettiin, puristettiin käsillä niin lujaa tolppia, kun pystyttiin. Koppa raahautu vielä muutaman metrin eteenpäin sivuasennossa, Henna kiemurteli jossain kopin pohjalla ja ite yritin rystyset valkosena pitää kiinni etten litistäis Hennaa. Vihdoin pysähdyttiin ja koppa nous takas pystyasentoon.

Jäätiin odottamaan pelastusjoukkoja ja muutaman minuutin odotuksen ja hysteeristen naurujen jälkeen meijän ihana rescue-porukka änkeyty paikalle puskien lävitse. Meillä oli hiuksissa risuja ja jaloissa naarmuja ja saatiin näitä vielä vähän lisää, kun yritettiin itse selvitä ulos pusikosta. Siellä me painettiin menemään flip flopit ja minishortsit jalassa Laosilaiset rescue-pojat edellä, jotka raivas meille tietä ja näytti reittiä. Voin sanoa, että eipä mua kovin usein jännitä noin paljon kun tänään tuo laskeutuminen.

Tuosta puskasta me rämmittiin läpi ja siellä taustalle se meijän pallo näkyykin.

Päästiin takas ihmisten ilmoille ja saatiin autokyyti takas kaupunkiin, joltain popittavalta Laosilaiselta mieheltä. Siellä me fiilisteltiin kuumailmapallokyytiä ja selviytymistämme, yeah. Illalla vielä vähän ruokaa ja viimeinen iltakierros Vang Viengin keskustan kaduilla. Niin ja päivän kunniaksi vielä euron maksava banana-nutella-coconut-pancake, nam.