Noniin eli yhden päivän ohjelmassa oli mopon vuokraus, Blue Lagoon, Golden cave ja kaupungin vaihto.
Vuokrattiin meijän hotellin naapurista mopo ja se maksoi koko päivältä 60 000kipiä eli 6 euroa. Täällä ei kukaan pidä kypärää ajaessa, mutta saatiin kuitenkin kerjättyä meille jonkunmoiset hienot potat päähän. Ihan turvallisuus syistä. Vuokraaja pappa heitti meille kartan käteen ja näytti suunnan bensiksen kautta Blue Lagoonille.
Kahden euron tankkausten jälkeen lähettiin kruisaamaan semmosta möykkystä ja kivistä tietä kohti Blue Lagoonia, joka sijaitsi 7km kaupungin ulkopuolella. Vauhti ei päätä huimannut, toisin kuin maisemat. Ihan totta, näitä maisemia ei voi koskaan hehkuttaa liikaa. Lupaan myös, että noissa kuvissa ja linssin läpi ne ei näitä oikeen miltään. Tai ehkä ne näyttää joltain, mutta enemmän niistä saa irti kun ne ympäröi tämmöstä pientä ihmistä joittenki riisipeltojen ja paikallisten ihmisten läheisyydessä. Oikeesti wau!
Saavuttiin Blue Lagoonille ja sisäänpääsymaksu oli 10 000kipiä eli yhden euron. Paikka oli täynnä kiinalaisia, joten päätettiin ensin kavuta sinne luolaan. Otsalampun sai vuokrata yhdellä eurolla ja voin kertoa, että se kannattaa. Kavuttiin ylös jyrkännettä pitkin. Tuntu, kun oltais oltu jotain vuorikiipeilijöitä. Askellukset oli ihan mahottoman isoja ja kaiteena toimi joku bambupuun pätkä. Matka ylös oli hikinen ja tuskanen, etenki tässä flunssassa. Päästiin sisään luolaan ja kateltiin ympärille. Ihan hieno se oli, mutta jäi semmonen että tässäkö se oli. Iso kolo kalliossa, kultanen makaava Buddha ja auringonvalo joka pilkotti sisään reijästä.
No, ei se tosiaankaan ollut siinä. Onneks. Nähtiin seinään maalatut punaset nuolet ja lähettiin seuraamaan niitä. Kavuttiin ylös konttausasennossa, mentiin peppumäkeä alas liukkaissa kohdissa, varottiin joka askelta ja DANGER-kylttejä, joita oli muutama pitkin luolaa. Päästiin sisälle ja paikassa oli säkkipimeää. Otsalamput päälle ja vautsi mitkä näkymät. Tuntu, kun olis ollu jossain elokuvassa mukana. Jokaista askelta piti varoa ja katsoa samalla kun ihasteli kivimuodostelmia ympärillään. Siellä me painettiin menemään hetki ja toivottiin, ettei eksytä. Jonkun ajan päästä lähdettiin takasin päin ja nähtiin valoa tunnelin päässä.
Seuraava spotti oli Blue Lagoon. Kiinalaisporukka oli siirtyny piknik alueelle, niin mekin päästiin vihdoin uimaan. Sinne me hypättiin kirkkaansiniseen veteen ja nautittiin hetki keinussa. Jotku hyppi alas noin 6metriä korkeesta puusta ja joku molskahti veteen flengan kautta. Ihanan rauhallista silti. Uinnin ja nautiskelujen jälkeen tilattiin piknik alueelle ruuat, syötiin ja lähdettiin takas kaupunkiin.
Ajettiin sitä samaa kivistä hiekkatietä takasin. Muutama lehmä käveli vapaana tiellä ja siinä me köröteltiin mopolla vieressä. Vastaan tuli myös paikallisia pikkulapsia, jotka ihan innoissaan anto läpyt, kun ajeltiin ohi! Hymyiltiin ja sanottiin kaikille ystävällisesti Sawadee eli tervehdittiin paikallisella kielellä. Lasten innostuneet huudot takasin lämmitti niin mieltä. Sawadee, Sawadee, Sawadee! Käsiä yhteen, juoksua, iloa ja naurua, ah. :)
Mopo oli palautettu ja hypättiin bussiin. Jätettiin Vang Viengin pölyt taaksemme ja huristeltiin pitkin serpentiinistä vuoristotietä kohti Luang Prabangin kaupunkia. Tuo 7tunnin kiemurteleva matka polvet suussa ei sovi ehkä ihan jokaiselle. Mutta silti ne maisemat oli taas jotain niin upeeta...Ja siis ihailkaa ihmeessä tota mun jalkatilaa. Hennalla olo ku ykkösluokassa toisin kun tällä metrikoivella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti