4000 Islands, Laos

Yöbussi saapui Pakseen, jossa mentiin vielä neljäksi tunniksi toiseen bussiin istumaan. Vihdoin 4000 Islands siinsi meijän silmien edessä. Vielä veneellä kymmenisen minuuttia ja oltiin Don Det nimisellä saarella. Aika pikkanen saari, jossa oli vain hiekkateitä, polkupyöriä, pieniä hökkeleitä ja ravintoloita. Otettiin meille hotellihuone saaren sunset puolelta. Kaikki bungalowit oli varattuna, joten tyydyttiin normi huoneeseen.

Ensimmäinen päivä meni syödessä ja loikoillessa. Tehtiin pieni kävelylenkki saaren pääkadun läpi, mutta eipä ollut ihmeellinen meno sielläkään. Ajoissa nukkumaan ja seuraavana päivänä aikanen herätys.

Aamusta vaihdettiin yöpaikkaa, kun oli pakko saada kokea se bungalow. Se on se juttu täällä. Hetki riippumatossa nauttien, turvallisen näkösessä bungalowissa Mekongin yllä, ah. 

Hetken rentoutumisen jälkeen mentiin vuokraamaan pyörät. Nekin oli taas niin baby-mallia, ettei tosikaan. Hyvin niillä pääsi eteenpäin, vaikka pikkasen vaivalloistahan se oli. :D Poljettiin saaren toiseen päähän noin 4km, josta löytyi silta viereiselle saarella. Poljettiin kivistä hiekkatietä noin viitisen kilometriä, kunnes saavuttiin vesiputouksille. Olisin ite luokitellut paikan ehkä enempi koskeksi, mutta ihan hyvältä sekin näytti. 

Käveltiin vielä lisää ja täältä tosiaan löytyi ihana ja iso hiekkaranta. Tulikuumaa ja valkoista hiekkaa Mekong-järven pauhatessa vieressä. Vähän kasteltiin varpaita, nautittiin polttavasta auringosta kunnes jatkettiin matkaa takaisin Don Detin saarelle. 

Varattiin illaksi vielä sunset niminen veneretki. Luultiin, että sinne tulisi muitakin, mutta saatiin taas vaihteeksi mennä privasti. Noin 14-vuotias pikkupoika vei meijät kämäsellä veneellä pienen pienelle saarelle. Siellä me uitiin ja katottiin auringonlaskua. Nautittiin hetkestä ja naurettiin kaikelle. Oltiin saatu kokea Hennan kanssa niin paljon just semmosia romanttisia hetkiä mistä vaan haaveillaan miesten kanssa, haha. 

Saavuttiin meijän bungalowille, tavattiin meijän Californialainen naapuri, joka kysyi meitä liittymään sen ja kavereidensa seuraan illalliselle. Mentiin ja tietenkin porukkaan kuului myös yksi suomalainen meijän lisäksi, haha. Maailma on niin pieni. Siinä me syötiin ja kateltiin maailman menoa Californian, Vietnamin, Etelä-Korean ja Suomalaisten silmin.

Mentiin unille meijän bambumajaan, jossa oli semmonen 1m x 1,5m kokoinen peitto. Jäätävä yö pienen peiton alla kukkojen huutaessa ja koirien haukkuessa pihalla. Jee. No, onneks ei tarvittu kauheasti unta yöllä, kun edessä oli koko päivän mittainen bussimatka Kambodzaan.

Onneksi saatiin sentään normit istumapaikat, kun osa joutui istumaan näillä muovituoleilla käytävällä tuon koko matkan. Voi raasut.

 Tässä myös toiset upeat bussinpenkit. :D