Koh Chang, Thaimaa

Helou, reissun viiminen kohde Koh Chang. Otettiin tää kohde vähän tämmösenä rentoilu-rantaloma kohteena. Ollu niin vilkkaat kolme viikkoa, kun on juostu paikasta toiseen ja  nyt oli sit aika levittää tavarat ja nauttia pelkästään tuosta lämmöstä ja merestä.

Saavuttiin Koh Changin saarelle illalla ja tuttava oli suositellut meille Lonely beachia. Myös meijän bussikuski halus viedä meijät sinne yhteen tiettyyn paikkaan. No, sen suurempia ajatuksia miettimättä kuski vei meijät Siam hut nimiseen majotuspaikkaan. Paikka oli täynnä, mutta meille annettiin silti bungalow. Oltiin vähän silleen, että täh?, mut silti ihan onneissamme siihen asti, kunnes astuttiin sisään. Oltiin todellakin saatu joku paikan varasto asuttavaks. Bungalowissa ei ollu kaiteita ja ulko oven ja lattian välissä oli ihmisen mentävä reikä. Sängyn päällä oli 2cm kerros likaa, lavuaari ja wc oli ihan mustanruskeita ja sisällä asu kissa, joka oli pissiny lattioille. Oikeen unelmakoti tämmöselle perfektionistille. :D

Ei jaksettu tehdä asialle vielä sillon mitään, vaan meikattiin ja lähdettiin baanalle. Himmel bar Lonely beachin keskustassa osottautu meijän suosikiksi. Niin ja juomat sai tilattua lähinnä vaan ämpäreistä. Ei siis mistään 10litran, mut semmosista pienistä ja kivoista.

 Seuraavana aamuna saatiin vaihdettua toi likanen mörskä siivottuun ja vähän ehjempään mörskään. Tää uus tuntu kyllä aivan palatsilta siihen edelliseen verrattuna, kun se oli siivottu. Rannalla tuli loikoiltua yllättävän paljon. Lonely beachin ranta oli aika boheemi. Siellä oli tilaa, vaikkei mikään mahti iso ollutkaan. Meijän päätehtävät Changilla oli syöminen, juominen, uiminen ja auringonotto. Toteutettiin nää tehtävät aika huolella.

Tutustuttiin myös muutamiin uusiin tyyppeihin tuolla Changilla. Huikeita tyyppejä suoraan suomesta, muutama ruotsalainen, hollantilainen ja paikallinenki mahtu mukaan. Oli kyl niin kivaa porukkaa ja toivottiinki, et päästäis moikkaileen näitä suomalaisia viimeistään enskesänä tuolla kotimaassa.

Orpokoti, Kambodza.

Eilen oli ihan mahottoman upea päivä. Upea hetki, vaikka olinkin silmät punasena ja vetisenä lähes koko ajan. Vuokrattin pyörät ja mietittiin seuraavaa siirtoa Siem reapissa. Mitä tehdä, kun kaupunki oli koluttu jo läpi ja temppelit nähty. Ajateltiin tehdä päivän hyvä työ. Lähettiin karkkikauppaan ja käytiin ostamassa tikkareita ja keksejä ihan mahoton määrä. Pieni kartanlukuhetki ja pyöräntangot kohti orpokotia.

Saavuttiin orpokodin ulkopuolelle muutaman eksymisen jälkeen ja avasin orpokodin oven. Pienet lapset opiskeli englantia bambumajassaan. Muutama vilkuili meitä, heilutti käsiään ja hymyili. Paikan ohjaaja otti meijät ilosena vastaan, esitteli paikkoja ja kertoi miten Siem reapin orpokoti käytännössä toimii. Paikka ei ollut kaikille orpokoti, vaan mahdollisuus. Mahdollisuus saada kouluttautua ja hyvä elämä. Mahdollisuus nauttia ja nauraa.

Ohjaaja kertoi, että suurimmalla osalla lapsista on perhe. Perhe, joka asuu maalla missä ei oo yhtään sähköä tai ruokaa. Missä puhdasta vettä löytyy muutama tilkka kaivon pohjalta. Lapset saa käydä kotonaan kolmen kuukauden välein, muuten he asuu tuolla väliaikaiskodissa. Osa lapsista oli myös orpoja ilman vanhempia, ilman perhettä, ilman kaikkea. Tarinat oli aika uskomattomia ja sydäntä raastavia. Mitä kaikkea nää ihanat lapset on joutunut joskus kokemaan. Oli silti helpottavaa nähdä kuinka upea mahdollisuus heille oli nyt annettu. Lapset opiskelivat englantia viisi kertaa viikossa vapaaehtoistyöläisten voimin. Heillä oli omat sängyt ja leikkialueet. Seinältä löytyi jokaisen lapsen kuva, jossa luki lapsen nimi, lempiasia ja tulevaisuuden toiveammatti.

Mun kädet täris ja silmät vetisenä yritin pidätellä tunteitani. Mua sattu sisimmissä ihan uskomattoman paljon, mutta toisaalta sydäntä lämmitti tietoisuus näitten lasten mahdollisuuksista tulla miksi vaan. Lopulta saatiin tutustua näihin lapsiin, jutella ja olla vaan. Lapset tuli ilosina meijän luokse ja esitteli ittensä, kyseli kuulumisia ja ne silmät. Ne näytti niin onnellisilta. Lapset, ne vaan on niin aitoja. Jaettiin meijän ostamat herkut ja pikkasen meni villiksi tuo touhu. Yksi poiki otti ison läjän tikkareita taskuunsa ja juoksi huoneeseensa. Myöhemmin, kun mentiin kattomaan niin poika oli jakanut ottamansa herkut nuoremmille lapsille. Aaaws.

Lopuks, kun oltiin lähdössä yks tyttö nimeltään Nana halas mun jalkaa ja kiitti. Ihana tyttö. Mä polvistuin ja halasin Nanaa takasin. Lopuksi heitettiin vielä käsiläpyt portilla Nanan kanssa, kun oltiin haikein mielin lähdössä. Paikka jäi kyllä vahvasti mieleen ja pisti ajattelemaan. Päivän hyvä työ oli tehty. :)

Jouduttiin myös sanomaan heipat Tinille seuraavana aamuna. Tin jatko matkaansa Kambodzan eteläkärkeen ja me otettiin suunnaksi Thaimaa. Adjööö ja puspus Tissi-Tintsa!!!

Siem Reap, Kambodza

Saavuttiin Kambodzan Siem reapiin keskellä yötä ja taas oli hakusessa yöpaikka. Meille oli sanottu matkan kestävän noin 10h, mutta tosiaan se kestikin sen 19h. Täällä eletään vähän tässä Aasian ajassa ja siihen kannattaa tosiaan varautua jos on kiire lennolle tai jonnekkin muualle. Meijän entinen ”naapuri” Tin lähti mukaan etsimään jotain nukkumapaikkaa. Päädyttiin Temple Villa nimiseen Guest houseen. Otettiin yhteinen huone kolmistaan ja päästiin vihdoin nukkumaan.

Aamulla käytiin vuokraamassa pyörät ja tutustuttiin tähän Kambodzan kaupunkiin. Kaupungistahan tekee ihmeellisen tuo Angkor Wat temppelialue, minne oltiin suuntaamassa seuraavana päivänä. Poljettiin ympäri kaupunkia ja kateltiin vähän paikkoja. Pysähdyttiin syömään vähän Tex Mexiä ja kateltiin kauppoja ja kojuja. Keskusta oli aika pieni, sieltä löyty tietenki pub street, night market, paljon kojuja ja hieromapaikkoja. Kaupunki oli tosiaan aika täynnä turisteja, ympäri kaupunkia oli paljon roskia  ja köyhyys näky jo kaukaa. Paikalliset osas kyllä ihmeen hyvin englantia, joka oli hieno juttu. Illalla lähettiin tuktukilla katsomaan auringonlaskua yhdelle temppelille. Siellä me istuttiin ja katottiin, kun taivas vaihto väriään vaaleansinisestä mustaan. (Niin ja käytiin samalla ostamassa liput tälle Angkor wat temppelialueelle. Liput tulee myyntiin aina edellisenä päivänä klo 16.45 ja päivän lippu maksoi 20$.)

Angkor wat temppelialue oli ihan jäätävän iso. Sinne oli mahollisuus pyöräillä (n. 12km) tai mennä tuktukilla. Mentiin kattomaan auringonnousua, lähettiin kolmistaan aamu viidelta ja kelattiin että tuktuk olis mukavempi vaihtoehto kolmen tunnin yöunien jälkeen. Oli ihan pilkkopimeetä ja vaan muutama taskulamppu näytti tietä. Siellä me käveltiin ihmisvilinän seassa jonnekki lätäkön reunalle. Seistiin siinä pimennössä hetki, kunnes aurinko alko näyttämään meille valoa. Lätäkön toisella puolella tönötti valtava temppeli upeine yksityiskohtineen, wau! Auringonsäteet pilkotti temppelin tornien takaa ja alue oli ihan hetkessä valoisa. Kun aurinko oli saanut viimeiset säteensä temppelin yläpuolelle, lähettiin tutustumaan itse temppeliin. 

Käytiin kolmella eri temppelillä kattelemassa paikkoja. Hienoohienoo ja kuvaa.

4000 Islands, Laos

Yöbussi saapui Pakseen, jossa mentiin vielä neljäksi tunniksi toiseen bussiin istumaan. Vihdoin 4000 Islands siinsi meijän silmien edessä. Vielä veneellä kymmenisen minuuttia ja oltiin Don Det nimisellä saarella. Aika pikkanen saari, jossa oli vain hiekkateitä, polkupyöriä, pieniä hökkeleitä ja ravintoloita. Otettiin meille hotellihuone saaren sunset puolelta. Kaikki bungalowit oli varattuna, joten tyydyttiin normi huoneeseen.

Ensimmäinen päivä meni syödessä ja loikoillessa. Tehtiin pieni kävelylenkki saaren pääkadun läpi, mutta eipä ollut ihmeellinen meno sielläkään. Ajoissa nukkumaan ja seuraavana päivänä aikanen herätys.

Aamusta vaihdettiin yöpaikkaa, kun oli pakko saada kokea se bungalow. Se on se juttu täällä. Hetki riippumatossa nauttien, turvallisen näkösessä bungalowissa Mekongin yllä, ah. 

Hetken rentoutumisen jälkeen mentiin vuokraamaan pyörät. Nekin oli taas niin baby-mallia, ettei tosikaan. Hyvin niillä pääsi eteenpäin, vaikka pikkasen vaivalloistahan se oli. :D Poljettiin saaren toiseen päähän noin 4km, josta löytyi silta viereiselle saarella. Poljettiin kivistä hiekkatietä noin viitisen kilometriä, kunnes saavuttiin vesiputouksille. Olisin ite luokitellut paikan ehkä enempi koskeksi, mutta ihan hyvältä sekin näytti. 

Käveltiin vielä lisää ja täältä tosiaan löytyi ihana ja iso hiekkaranta. Tulikuumaa ja valkoista hiekkaa Mekong-järven pauhatessa vieressä. Vähän kasteltiin varpaita, nautittiin polttavasta auringosta kunnes jatkettiin matkaa takaisin Don Detin saarelle. 

Varattiin illaksi vielä sunset niminen veneretki. Luultiin, että sinne tulisi muitakin, mutta saatiin taas vaihteeksi mennä privasti. Noin 14-vuotias pikkupoika vei meijät kämäsellä veneellä pienen pienelle saarelle. Siellä me uitiin ja katottiin auringonlaskua. Nautittiin hetkestä ja naurettiin kaikelle. Oltiin saatu kokea Hennan kanssa niin paljon just semmosia romanttisia hetkiä mistä vaan haaveillaan miesten kanssa, haha. 

Saavuttiin meijän bungalowille, tavattiin meijän Californialainen naapuri, joka kysyi meitä liittymään sen ja kavereidensa seuraan illalliselle. Mentiin ja tietenkin porukkaan kuului myös yksi suomalainen meijän lisäksi, haha. Maailma on niin pieni. Siinä me syötiin ja kateltiin maailman menoa Californian, Vietnamin, Etelä-Korean ja Suomalaisten silmin.

Mentiin unille meijän bambumajaan, jossa oli semmonen 1m x 1,5m kokoinen peitto. Jäätävä yö pienen peiton alla kukkojen huutaessa ja koirien haukkuessa pihalla. Jee. No, onneks ei tarvittu kauheasti unta yöllä, kun edessä oli koko päivän mittainen bussimatka Kambodzaan.

Onneksi saatiin sentään normit istumapaikat, kun osa joutui istumaan näillä muovituoleilla käytävällä tuon koko matkan. Voi raasut.

 Tässä myös toiset upeat bussinpenkit. :D