Bangkokissa olis voinu viettää aikaa enempiki, mutta Laos ja Kambodza odotteli meitä jo. Oltiin soiteltu hotellin respasta bussiaseman toimistoon ja yritettiin varata bussilippuja Bangkokista Vientianeen. Myyjä lupasi toimittaa liput 15minuutissa hotellille, joten jätettiin rahat respaan ja lähdettiin keskustaan tekemään viimisiä ostoksia. Palattiin takas hotellille hakemaan kamojamme ja lippujamme noin kuuden aikaan illalla. Bussin oli tarkoitus lähteä klo 20.00.
Lippuja ei kuitenkaan oltu toimitettu ja kaikki meni vähän säädöks. Soiteltiin monta puhelua, mutta toimistot oli jo kiinni ja bussit lähössä. Lähettiin todella hätäseen juoksemaan skytrain asemalle, josta jatkettiin metrolla Mo Chit metropysäkille asti. Sieltä vielä paikallisella bussilla numero 77 (tai 3) Pohjoiselle- bussiasemalle. Hiki virtas ja kello kävi, meitä jännitti ehditäänkö bussiin ja mistä löydetään kaikki.
Oltiin vihdoin perillä päätepysäkillä, klo oli 19.48 ja juostiin 15kg:n rinkat selässämme ja laukut kädessämme turistikauppojen ohitse ihmisvilinän läpi. Bussiasema oli valtava ja juostiin kyselemässä paikallisilta mistä löydetään lipunmyyntipulju tai oikea bussi. Kukaan ei puhunut englantia ja lähes kaikki oli kirjoitettu Thai kirjaimin. Bussiin ehtiminen tuntu mahottomalta ajatukselta. Silti löydettiin vahingossa oikea bussi, mutta se olikin bookattu jo täyteen. Missasimme siis sen. Seuraavana iltana olisi kyllä löytynyt vapaita paikkoja, mutta halusimme malarialääkkeiden ja painavien rinkkojen vuoksi päästä matkaan jo sinä päivänä.
Yksi paikallinen jäbä huonolla englanninkielellä yritti auttaa meitä pääsemään Laosiin anyways. Juoksimme miehen perässä pitkin bussiasemaa ja yritimme keksiä keinon päästä perille saman päivän aikana. Mies opasti meitä ottamaan yöbussin Laosin rajalle, jossa vaihtaisimme bussia. Otimme riskin ja hyppäsimme bussiin. Aikatauluthan aina vähän venähtää täällä ja julkisenliikenteen meininki on aikamoista. Lähdettiin matkaan siis vajaa tunti myöhässä, bussissa soi täysillä thaimaalainen karaoke ja saimme matkaevääksi yhden keksipaketin ja vesipullon, yammii.
Matka kesti reilut 10 tuntia ja maksoi 490 bahtia eli noin 10euroa. Nukahdettiin samantien pienen univajeen vuoksi. Pysähdyttiin kerran yhdelle huoltamolle, jossa oli kauhea vilinä. Vessaanpääsystä taisteltiin ja omat vessapaperit oli oltava mukana. Nooo kuitenkin, päästiin jatkamaan matkaa ja nukahdettiin taas. Heräsin matkalla muutamia kertoja ja katsoin sitä menoa. Ajettiin varmasti vähintään 200km/h, olimme kerrosbussin yläkerrassa ja tuntui kun bussi olisi koko ajan ollut kaatumassa. Meno oli oikeasti niin kauheeta, ettei tosikaan ja lämpötila bussissa oli +10astetta, hyrrr. Peitto silmille ja kädet ristiin, että nukahtais pian uudestaan. :D
Perillä rajalla meitä päästiin vähän huijaamaan. Tuktuk kuski otti kyytiin ja vei meidät hakemaan viisumeita joltain toimistolta. Viisumat maksoi 2000 bahtia eli noin 40euroa ja se sisälsi bussikyydin Laosin puolella hostellille. Viisumeita sai siis myös puolet halvemmalla suoraan rajalta. Mukana oli oltava myös passikuva viisumia varten, onneks meillä oli! Muutamien lappujen kirjottamisien ja tarkastusten jälkeen oltiin Laosin puolella. Reissussa rähjääntyneen näköisinä, mutta tyytyväisinä. Kivan näköinen Sihome backpackers hostelli otti meidät avosylein vastaan ja oltiin vihdoin täällä, ihanaa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti