Kreikka, Rodos.

Seuraavaksi mietittiin parhaanystäväni kanssa, minne sitten..? Lomaa oli 2viikkoa ja budjetti oli pieni. Yllätys yllätys, taas oli äkkilähdön aika. Etsittiin halvinta 2 viikon reissua jonnekkin! RODOS. Tuo ihana Kreikansaari täynnä turisteja. Meitä ei haitannut, vaikka kaverini oli vannonut itkevänsä jos näkee yhdenkin sukka-sandaali yhdistelmän. :D Mutta anyways sinne mentiin, minne rahat antoi myöten. Meille riitti aurinko, rannat ja lämpö. Viikon päästä olikin sitten lähtö Kreikkaan.

Hotelli oli muutaman kilometrin päässä Rodoksen keskustasta. Hotellin oli nimeltään Agla ja kaksi+ tähteä komeili hotellin kyljessä. Ensimmäinen päivä eksyiltiin vanhan kaupungin syövereissä. Vanha kaupunki oli sokkeloinen ja sinne oli niin helppo eksyä. Vanhaa kaupunkia ympäröi vallihauta, jonne pääsi myös kävelemään. Kadut oli kapeita ja tiet oli tehty suurimmaksi osaksi mukulakivestä. Vanha kaupunki oli viehättävä ja sieltä löytyi ns. turistialueita, missä kaupattiin vaatteita ja muuta turistisälää. Sieltä löytyi myös paljon ihania pieniä ravintoloita ja sitten niitä paikallisten omia kujia. Ihastuttiin vanhaan kaupunkiin täysin.

Toisen päivän ohjelmassa oli Aquarium- museo meren rannalla. Museo oli täynnä mereneläviä, suurimmaksi osaksi kyllä kuolleita semmosia. Mutta siis ihan mielenkiintoinen paikka.Vanhan kaupungin takana oli ihana kahvila nimeltä Thermai park. Pysähdyttiin sinne monena päivänä juomaan nutella- tai suklaapirtelöt. Oli kuulkaa aikamoista herkkua!

Seuraavana päivänä oli pakko päästä kiertelemään saarta. Vuokrattiin mönkijä ja tietenkin halvin mahdollinen. (Joku olis voinut kertoa, että myös hitain mahdollinen) :D  Mönkkäri kulki semmoset 40km/h ja pikkasen alkoi paikat puutumaan parin tunnin ajelun jälkeen. Käytiin Falirakissa ja Lindoksessa. Upeita maisemia ihaillen kaahailtiin menemään. Tien varressa oli kummallisia muistomerkkejä, kuulemma saarella ajellaan usein alkoholin vaikutuksen alaisena ja tästä syystä on tapahtunut paljon onnettomuuksia. Perheet on sitten rakentanut muistomerkit näille ihmisille, jotka on menehtynyt. Surullista. 

Muutaman tunnin ajelun jälkeen oltiin perillä Lindoksessa. Lindos oli ihana! Kasa valkosia taloja ja muutama sata rappusta ylös huipulle, jossa oli historiallinen Akropolis. Akropolikselta avautuivat upeat maisemat siniselle hohtavalle välimerelle ja toisella puolella valkoinen Lindoksen kylä. Kylässä oli taas niitä ihania pieniä kujia ja vanhan kaupungin tuntua. Yksi matkustuskeino ylös Akropolikselle oli aasi. Paikalliset myi aasikyytejä ylös ja laiskimmat tai seikkailunhaluisimmat sai nauttia erikoisemmasta kyydistä kun omat jalat. Hintapyynti tälle aasimatkalle oli 5€/suunta. Itse käveltiin ylös kukkulalle ja käytiin ihailemassa maisemia ja henkäisemässä palan historiaa huipulla. Sisäänpääsy Akropolikseen oli ilmainen opiskelijoille ja muille noin 5€.

Käytiin muutamana iltana myös tutustumassa vähän iltaelämään Rodoksella. Vanhassa kaupungissa baarit oli täynnä paikallisia ja ne vaan hengas paikallaan. Niin ja siellä oli ainoastaan miehiä. Vanhan kaupungin ulkopuolella noin 300metriä meidän hotellista oli Skandien omat biletyspaikat. Big Brother Bar oli yks parhaita meidän mielestä! Koko katu oli siis täynnä huikeita paikkoja ja yli innokkaita sisäänheittäjiä. Mutta meno oli mitä mahtavin!

Yhtenä päivänä vuokrattiin sitten skootteri, jolla huristeltiin jollekkin kukkulalle. Paikka oli niin täynnä historiaa ja se tuntu luissa asti. Kierrettiin koko paikka ja se näytti vanhalta, mutta upeelta. Huristeltiin skootterilla vielä Ixian kautta takaisin kaupunkiin ja muutaman eksymisen jälkeen oltiin jälleen hotellilla. Oltiin tavattu edellisenä yönä muutama uus kaveri, joiden kanssa lähdettiin kattelemaan niiden työpaikkaa. 

Laitesukellusta. Woou! Päästiin tosi halvalla sitten tekemään muutama intro sukellus ja se oli ihan huikeeta. Jänskätti kyllä hulluna tuo hengitysjuttu ja kaikki, mutta mentiin silti. Firman nimi oli Waterhoppers ja tutustuttiin kaikkiin työntekijöihin veneellä. Sieltä löytyi turkkilaista, hollantilaista, ruotsalaisia, australialainen ja kaikenmaalaisia töistä. Sinä päivänä rakastuin sukeltamiseen. Päätin ja vannoin itelleni, että suoritan sukelluskurssin vielä jonain päivänä… Alettiin pakkamaan tavaroitamme ja hyvästellä uudet ystävämme. Sinä hetkenä vannoin, että tulisin vielä takaisin, eikä mennyt kauaakaan, kun uudet lennot oli bookattu, yksin.