Hymyä!

Kuukausi sitten tiesin pääseväni ylitse kaikesta.
Tiesin jatkavani elämääni eteenpäin onnellisena, vaikka sattui.
Viikon takainen purkautuminen vapautti minut viimeisistä kahleista.
Viimeisistä murheista, joita pidin sisälläni.
Oli helpottavaa jakaa murheensa, vaikkei niitä enää ollutkaan.

Viimeiset kolme viikkoa olen elänyt täysillä,
Puskenut eteenpäin, kuin höyryveturi.
Hymyillyt maailmalle ja nauttinut jokaisesta hetkestä.
Tuntenut sen, ettei vastoinkäymiset tai unelmien murhaamiset laita tätä tyttöä luovuttamaan.
Ne vaan rakennetaan uudestaan hiukan eri fontilla.

Oon ottanut tän kaiken opetuksena elämälle.
Sitähän se oikeasti on.
Jos ne tikapuut kaatuu, niin ne on nostettava uudestaan pystyyn, vaan vähän eri asentoon.
Ennen kurkottelin johonkin mahottomaan.
Jatkossa ajattelin kurkotella johonkin vielä mahottomampaan.
Siitä mä nautin.

Tää viimeinen viikko on laittanut mut hymyilemään todella.
Oon tuntenu itteni taas vahvemmaks ja paremmaks.
Oon saanut nauttia ja nauraa.
Oon saanut elää ja kuulla olevani kaunis.
Se on upeeta, vaikka punastunkin.:)

Yksi kaunis sana tai pieni hymy voi pelastaa jonkun toisen päivän.
Mun päivän ne pelastaa aina.
Niiden vuoksi osaan nauttia tästä hetkestä ja tulevasta.
Ystävät, perhe, eläimet ja ne hetket...<3
Ne asustelee mun sydämessä aina, eikä lähe karkuun.

ps. smile and the world will smile with you.